Jouluterveiset

Hyvää joulua kaikille! Täällä on aatto vierähtänyt myöhäisen illan puolelle ja kirjottelen blogia nyt bussista matkalla Hamiltonista takaisin Torontoon. Kotiin päästyä voisinkin avata ainakin osan näistä lahjoista:

Varsinaisestihan täällä vietetään joulua vasta joulupäivänä mutta naapurini kutsui mut viettämään joulua perheensä kanssa jo nyt aattona Halmiltonin kaupunkiin, noin tunnin bussimatkan päähän. Heillä on tapana järjestää iso jouluillallinen näin aattona ja porukkaahan sitten riittikin hyvin, pikainen laskusuoritus päätyi kolmenkymmenen hujakoille. Kyseessä on italialaislähtöinen suku, joten pääruokana syötiin lasagnea.

Oli kiva viettää aattoa "oikeassa" joulutunnelmassa vaikka en tuosta kolmestakymmenestä tuntenutkaan kuin yhden. Kaikki olivat kuitenkin kovin mukavia ja ystävällisiä ja ottivat joukkoon eksyneen yksinäisen suomalaistytön hyvin huomioon. Päivällä meinasi koti-ikävä iskeä pahemmin kun tuli skypetettyä äitin kanssa ja chattailtua kaverien kanssa mutta onneksi se ei päässyt ihan liian vakavaksi muodostumaan.

Itsellä kävi hyvä tuuri vapaiden suhteen ja sain joulun ajaksi kolme vapaapäivää putkeen, melkein kun ihan oikea joululoma. Aatonaattona oli tarkotus leipoa vaikka mitä: omena-glögi-juustokakku, joulutorttuja ja karjalanpiirakoita. Päivä kuitenkin lipsahti laiskottelun puolelle ja ainoa mitä sain aikaseksi oli ruokakaupassa käynti eli edes tarpeet tuli ostettua vaikka niistä ei mitään valmistunutkaan.

Illalla kävin työkaverien kanssa luistelemassa, mikä nyt sattui olemaan vähän epäonninen reissu. Pari työkaveria oli ennen töissä samassa paikassa ja he oli sopineet menevänsä luistelemaan vanhojen työkaveriensa kanssa mutta kun tiesivät että tykkään luistella niin pyysivät mutkin mukaan. Alunperin oli tarkoitus käydä keskustassa luistelemassa Nathan Phillips Squarella, johon mun luota menee noin vartti. Paikaksi sitten kuitenkin vaihtui toinen kenttä, johon multa kotoa meni lähemmäs tunti suuntaansa mutta päätin olla kitisemättä matka-ajasta kun kerran oli vapaapäiväkin niin aikaa sinänsä riitti.

Matkalla toinen kavereista sitten soitti että paikan päältä ei saakaan vuokrattua luistimia, eli mun kaverit ei voi luistella mutta voin kuitenkin luistella heidän kaverien kanssa. Ihmisten, joita en siis ollut ikinä ennen tavannut. Tilanne oli ehkä vähän omituinen ja kun lopulta pääsin paikelle ja jäälle niin heti sen jälkeen tulikin jääkone jäädyttämään ja hukkasin ne kaverin kaverit kun he väisti konetta eri puolelle kenttää. Jäinpä sitten yksikseni luistelemaan kun mun kaverit oli karanneet sisälle lämmittelemään. Kaiken kaikkiaan vähän outo ilta mutta onneksi tykkään luistelusta sen verran että se kuittasi kaiken potentiaalisen harmituksen.

Tänään aattona sain aikaseksi keitettyä glögiä ja riisipuuroa sekä leivottua juustokakun. Glögi on ainakin joskus kuulunut Ikean valikoimaan mutta enää sitä ei löytynyt, joten glögi piti keitellä itse. Olin ihan hämmentynyt kuinka hyvää siitä tuli, jotenkin oon aina kuvitellu että glögiä ei voi tehdä ite, vaan ja ainoastaan Marli osaa sitä valmistaa. Sannan glögiin tuli laimennettua mustaviinimarjamehutiivistettä ja mausteina neilikkaa, inkivääriä ja kanelia ja sitten keittelin noin puolisen tuntia.

Huomenna ajattelin aamusta reippaana suunnata joulukirkkoon, täältä kun löytyy ihan suomalainen kirkko. Suomalaisessa helluntailaiskirkossa käytiinkin jo kuuntelemassa joululaluja pari viikkoa sitten mutta nyt on tarkotus suunnata ihan luterilaiseen suomalaiseen kirkkoon. Noiden kahden lisäksi löytyy vielä suomalainen lestaadiolainen kirkko että hyvin on Suomi täällä edustettuna kirkkojen puolesta.

Myöhemmin on ohjelmassa joulupäivän viettoa melko kansainvälisellä porukalla, Suomen lisäksi edustettuina on Ruotsi, Irlanti, Singapore ja Korea. Sinne tosiaan on tarkotus viedä noita leivonnaisia ja lisäksi vielä kylmäsavulohta. Toivottavasti ehdin päivällä pyöräyttää karjalanpiirakat valmiiksi, taikinaa olikin jo pakkasessa jäljellä edelliseltä kertaa ja tänään tuli keitettyä riisipuuroa reippaammin piirakoita silmällä pitäen, joten operaation ei pitäisi viedä sitä normaalia neljää tuntia. Pääruokana on kuulemma kalkkunaa, joten tänä vuonna tulee olemaan kinkuton joulu. Kinkun lisäksi jään kaipaamaan rusinatonta maksalaatikkoa.

Viikko sitten kyselin Facebookissa, mistä ihmiset haluaisivat lukea ja painokelpoisiin ehdotuksiin lukeutuivat ihan normaali arki, harrastukset, viihde ja paikallinen pankkitoiminta. Kirjottelen niistä piakkoin mutta jos teille tulee vielä muuta mieleen niin kommentoikaa toki.

Nyt kotiin unten maille mutta vielä kerran hyvää ja rauhallista joulua!

Kuvahaaste

Aikaa olla matkalla -blogin Veera heitti kuvahaasteen Uudesta-Seelannista tänne Pohjois-Amerikan mantereelle ja vaikka Facebookin ketjuviestejä vastustankin vahvasti niin tämä vaikutti melko kivalta jutulta. Jujuna on arvata (tai tietää) edellisen postaamaan kuvan paikka ja heittää pallo seuraavalle postaamalla oma kuva tähän kirjoitukseen.

Veikkaan Veeran (ja Japen) kuvan rantabulevardin löytyvän Los Angelesin kupeesta Santa Monicasta. Kesän roadtripillä tuli käytyä Santa Barbarassa ja Long Beachilla mutta jostain syystä meiltä jäi Santa Monica väliin.

Kuvahaasteen pistän kiertämään Tarinoita Maailmalta -blogin Annikalle. Välihuomiona kerrottakoon että kun kirjotan sanan blogi, tulee mieleen glögi ja tekisi niiiiin mieli punaviiniglögiä. Mutta siis kuva-arvoitukseen, kuvan vihreä kaupunki on maahansa nähden erittäin edistyksellinen julkisen liikenteen, kierrätyksen ja pyöräilyn suhteen.

Scariest airline flown?
En edes muista mikä oli lentoyhtiö eikä siellä nyt kamalasti pelottanut mutta mainitsenpa kuitenkin tapauksen väliltä New York - Washington DC. Lentokoneeseen päästiin ihan normaalisti, sitten rullailtiin kentälle mutta yhtäkkiä kone pysähtyi ja kaikki sähköt sammuivat. Lentoemot kävivät kertomassa että nyt meni virrat ja kohta meidät tullaan hakemaan pois koneesta ja viedään takasin sisälle, mistä voidaan sitten luonnollisesti sumplia itsemme joillekin muille lennoille. Tässähän nyt ei vielä mitään niin kovin ihmeellistä ollut, pelottavahko osuus tuli siinä että sähköt sitten palasivatkin ja todettiin että nyt lennetään. Jotenkin jäi itseä epäilyttämään että olikohan se kone nyt ihan oikeasti kunnossa mutta eiköhän siellä ollut mua fiksummat tyypit tekemässä päätöksiä.

Favorite city/country/place?
Aika paha kysymys, jotenkin en osaa mainita mitään yhtä lempparia. Useimmiten tulee reissattua kaverien luo eikä niinkään kohteisiin nähtävyyksin jne. takia ja silloin parhautta reissusta tekee kaverien kanssa vietetty aika.

Most remote corner of the globe visited?
Välimatkaltaan etäisin paikka taitaa olla Los Angeles mutta kulttuurillisesti etäisimmät ovat Egypti ja Hong Kong.

Favorite guidebook series?
Mulla ei ole ikinä ollut mitään opaskirjaa, netistä tullut bongailtua juttuja senkin edestä. Suosikkisivustona pallontallaajien foorumi, välillä tulee Lonely Planetin sivuja kurkittua mutta en ihan kamalasti ole sille sisällölle lämmennyt.

Solo traveler or group traveler?
Tykkään reissata itekseni muiden luo. Jotenkin se matkaan käytetty aika on sopivasti omaa aikaa vastapainona sille että määränpäässä tulee todennäköisesti vietettyä aikaa jonkun kanssa hyvin tiiviisti. Toisaalta tänä vuonna tuli kahteen otteeseen lennettyä kaverin kanssa ja siinäkin on kyllä omat hyvä puolensa. Hyvä seura ja kokemusten jakaminen sekä esim. toinen vahtimassa laukkuja vs. kaikkien tavaroiden roudaaminen kahvilaan/vessaan/myymälään on aikamoista plussaa kaverin kanssa reissaamisessa.

Worst place to catch a stomach bug?
Onnellisesti olen onnistunut välttämään vatsataudit reissussa, joten omakohtaisia kokemuksia ei suoraan löydy. Voisin kuitenkin sen kuvitella olevan melko ikävää esim. Egyptissä, missä meillä ei työpaikalla ollut vessassa minkään sortin paperia.

First culture shock experience?
Ensimmäisen kulttuurishokin taisin kokea 15-vuotiaana Englannissa kielikurssilla kun leikkimielisessä jalkapallo-ottelussa italialaispojat hävisivät ja menivät sitten harmistuksissaan sylkemään vastapuolen maalivahtityttöä päin. Tosin toi tapahtuma nyt liittyi varmaan enemmän yksilöihin kuin kulttuuriin mutta aika pitkään muodostin käsitykseni italialaisista ton perusteella.

Where would you buy a second house?
Riippuen siitä missä oma pysyvämpi lokaatio on mutta jos sen oletetaan olevan Suomessa niin sitten kakkoskoti voisi löytyä esimerkiksi Etelä-Ranskasta. Joku paikka mihin on helppo lähteä vaikka vain muutamaksi päiväksi ja lämpöä riittää.

Työmatka

Päätin aamulla kuvata videon mun työmatkasta ja se näyttää tältä:

Hajotin mun puhelimen viikko sitten ja tää on kuvattu väliaikaisella halpis-Androidilla, joten laatu ei päätä huimaa mutta antaa vähän ideaa siitä miltä täällä näyttää.

Aamulla siis kävelen muutaman sata metriä ratikkapysäkille, ratikkamatkaan menee noin 10min, sitten vaihdan metroon ja metromatka on noin 20min. Metrosta poisjäädessä ei tartte enää mennä ulos ollenkaan vaan asema on suoraan ostoskeskuksen yhteydessä.

Materiaalia metromatkasta tuli ehkä vähän paljon mutta mun mielestä on vaan siistiä että vanhoissa metroissa pääsee istumaan ihan etuosaan, mistä on ikkuna ulos ja näkee mihin mennään. Erityisesti asemille saapuminen ja vastaantulevien junien ohittaminen on mun lemppareita.

Kanadan kuulumisia

Helou!

Nyt pitkästä aikaa vähän enemmän jorinoita siitä miten maailmalla pyyhkii. Yleisesti ottaen menee oikein hyvin, alkanut omat kuviot löytyä niin töiden kuin kaverien ja harrastusten suhteen.

Työpäivät meillä on 9-10h pitkiä ja mun viikko on muodostunu sellaseks että alotan yleensä 10-12 välillä, pääsen pois 20-22 välillä, keskiviikot&sunnuntait on vapaat. Käytännössä siis on vähän vaikea nähdä muita kuin työkavereita mutta oon mä onnistunut yleensä vähintään kerran viikkoon näkemään mun ruotsalaista kaveria Victoriaa. Aika usein, pari kolme kertaa viikossa, tulee myös istuttua iltaa työkaverien kanssa joko ihan työpaikan vieressä olevassa kuppilassa tai sitten keskustan nurkilla. Tänään on ohjelmassa japanilainen ravintola Guu. Hassu juttu että viimesen kolmen viikon aikana on ollut tasan yksi päivä, jollon en nähnyt ketään töistä. Muuten on sosiaalinen toiminta sattunut osumaan juuri mun vapaapäivien kohdalle.

Halloween ja mun synttärit tuli vietettyä käytännössä Victorian kanssa kahdestaan vaikka muutama muukin kaveri kävi pikaseen pyörähtämässä. Oltiin molemmat ihan innoissaan siitä kun lapset tuli koputtelemaan ovelle ja sanomaan "Trick or Treat"! Oltiin itekin pukeutuneita ja jaettiin karkkia.

Marraskuun puolivälin paikkeilla tuli Suomesta kaveri Matti kyläilemään ja käytiinkin sitten minilomalla Niagaran putouksilla. Menomatkalla poikettiin parille viinitilalle ja seuraavana päivänä käytiin jenkkien puolella vähän shoppailemassa, ostin kolmet farkut, tennarit, neuletakin, hupparin että vähän ehkä lipsahti.

Näkymä hotellihuoneesta

Luistelemassa oon käynyt muutaman kerran, pari kertaa ulkojäillä ja nyt viimesimpänä hallissa. Ulkojäillä on ollut kiva tunnelma mutta jää on ollut ihan onnettoman epätasainen niin ei oikeen voi tehdä mitään ja terät tykkää huonoa. Hallilla kävin keskiviikkoaamuna kun siellä oli "Unsupervised public adult skate", mikä käytännössä tarkotti sitten mua ja kymmenkuntaa eläkeläistä. Yksi papparainen poislähtiessä vinkkasi että jos saapuu paikalle puoli tuntia aiemmin niin jää on valmis mutta siellä ei ole vielä muita niin pääsisin ihan rauhassa luistelemaan, pitänee koittaa ensi viikolla.

Tanssimassa kävin ensimmäiset 2-3kk hyvin tunnollisesti mutta nyt on joutunut töiden takia jättämään pari kertaa väliin. Joulukuun 15. päivä on tulossa ilta, jolloin mennään valtaamaan jonkun hotellin tanssilattia ja sitä odotan nyt innolla. Ei siis mikään esiintyminen, ihan vain sosiaalinen tilanne mutta kiva päästä tanssimaan vähän enemmän.

Aika usein on tullut mietittyä että mitä sitten ensi kesänä tapahtuu. Aina välillä kun töissä joku suunnittelee jotain pidemmällä tähtäimellä ja erehdyn toteamaan että en välttämättä ole täällä, tulee hirveä marina etten saisi lähteä pois. Juuri nyt tuntuu kaikki menevän niin kivasti että voisi jäädä pidemmäksikin aikaa mutta toisaalta varmaan vielä aika pitkälti vaan alun huumaa. Ja jos nyt sattuisi päätymään siihen että tänne haluaisi jäädä pidemmäksi aikaa niin ei sekään ole kovin suoraviivainen homma kun sitten tarttisi uutta työlupaa ja nykyinen työpaikkakin on toistaseksi vaan määräaikanen soppari tammikuun loppuun. Oon kuitenkin päättänyt etten vielä murehdi asiasta sen kummemmin, kattoo sitten keväällä mitkä on fiilikset ja mahikset.

Asumiskuviot menee ihan mukavasti. Vaihdoin huonetta pari viikkoa sitten ja nyt on isompi huone ja sänky ja viihdyn täällä hyvin. Neljänneksi kämppikseksi muutti yksi poika viime viikolla ja tänään pitäisi viidennen huoneen täyttyä, joten meitä asustelee täällä sitten neljä tyttöä ja yksi poika.

Tässä kuussa on mun vuoro käydä ostamassa yhteiset jutut eli vessapaperit, saippuat sun muut niin karkaanpa tästä hoitamaan sen pois alta ennen illanviettoa työkaverien kanssa. Adios!

Töitä ja vähän lisää töitä

Helou! Oon vielä hengissä ja Kanadassa pyyhkii hyvin :) Huomenna myymälän avajaiset ja on ollut sen takia aika haipakkaa viime aikoina. Kirjottelen jossain välissä vähän lisää, ehkä sunnuntaina.

Ilmapalloja, karkkia ja värivaloja

Ensimmäinen koulutuspäivä uuden työnantajan leivissä takana. Ja otsikkoa enempää ei siitä irtoa infoa. Meitä vannotettiin että asioista ei saa facebookata, twiitata eikä blogittaa ja vaikka suomi onkin varsin hyvä salakieli niin päätin nyt kuitenkin olla sen pahemmin rikkomatta tätä sääntöä. Yleisesti ottaen oli kivaa ja meni hyvin, voin sitten irkata tai skypettää aiheesta jotain jos sattuu kiinnostamaan :)

Tuntuu tosi kivalta alottaa taas työelämä ja saada vähän rytmiä elämään vaikka vuorotyössä se ei niin säännöllistä olekaan. Silti kuitenkin kiva että tulee viitenä päivänä viikossa lähdettyä ihmisten ilmoille ja juteltua muiden kanssa.

Viikko sitten täällä oli thanksgiving, jota Kanadassa vietetään eri aikaan ja eri syystä kuin USA:ssa. Täällä se on sadonkorjuun juhla. Sain kutsun alakerran britti-&irkkutyttöjen luo syömään ja siellä olikin varsin reipas meno. Mut häpäistiin post-it-lappu otsassa -pelissä, jossa ideana on että saat kysyä kyllä/ei kysymyksen "onko se nainen" "onko se laulaja" "onko se britney spears" ja se joka ekana arvaa oikein voittaa. Tytöt ajatteli että mulle on helpompi jos on pohjoismaalainen tyyppi ja mähän en tiennyt Robynia niin ylläri jäin viimeseksi siinä kisassa. Tästä viisastuneena sivistin itseäni Wikipedian ruotsalaisilla ja yritän tästä eteenpäin muistaa että myös Alfred Nobel, Greata Garbo, The Cardigans, Roxette, Ace of Base, A-Teens ja Pandora ovat ruotsalaisia.

Ruuista ei tullut kovin hyvää kuvaa mutta oli kalkkunaa, possua, perunaa ja vaikka mitä

Julkkiksia arvailemassa

Minäminäminä

Sinulle on postia

Paljon odotettu paketti talvivaatteita ja vähän muutakin roinaa saapui tänään perille. Painoa sillä oli 8,42kg ja matkaan meni viikko. Ensimmäinen levy salmiakkisuklaata hävisi jo ja nyt jauhan ksylitol-purkkaa, parhautta :)

Odotetuin juttu tossa paketissa oli kilpatanssikengät ja syystakki. Tanssitunneilla on kaivannut kunnollisia tanssikenkiä ja nyt sitten odotankin innolla torstain tuntia. Vähemmän innolla odotan perjantaita ja sitä fiilistä, mikä tulee kun on vuosien tauon jälkeen tanssinut kaksi tuntia 8 cm koroilla. Lattarikenkien lisäksi paketissa tuli myös jazz-tossut ja puolitossut jos täältä vaikka löytyisi muitakin kivoja tanssitunteja.

Kahdet syyssaappaat ja syystakki tuli juuri sopivaan rakoon kun täällä alkaa ilmat viiletä. Keskivertopäivänä on noin 17 astetta lämmintä ja puolipilvistä. Aurinko nousee seittemältä ja laskee kaheksalta. Yleisesti ottaen siis on varsin mukava syksy, ei ole vielä yhtään sellanen ahdistava ja synkkä kun mitä Suomessa usein on.

Paketista löytyi myös toppatakki ja -housut, tuulihousut, lapaset, hanskat, kaulahuivi, pipo, juoksutrikoot, tanssihame, luistimet ja deodoranttia. Jostain syystä tällä mantereella käytetään vaan stick-tyyppisiä deodorantteja, joista mä en pidä alkuunkaan. Ne sotkee vaatteet valkosiksi eikä pidä kunnolla. En ymmärrä miten täällä eletään ilman kunnon aineita.

Tänään sain tietää koulutusjakson työpäivät ja aika pitkiä päiviä luvassa, jännä nähdä mitä tästä tulee.

Töitä!

Pari viikkoa sitten kävin Adeccon avoimien ovien päivässä kyselemässä olisiko heillä mulle töitä. Kertoivat että Microsoft hakee pian avattavaan myymälään myyjiä ja välittävät mun CV:n eteenpäin. Muutama päivä tapaamisen jälkeen piti vielä lähettää muodollinen sähköposti että saavat välittää CV:n ja sen jälkeen tuli Microsoftilta viissivunen soppari oikeuksista jne. Tämä siis piti allekirjoittaa ennen kuin haastattelusta oli edes sovittu. Sitten tulikin kutsu haastatteluun, jossa kävin keskiviikkona ja tuntui että se meni ihan penkin alle. Osasin vastata tuotekysymyksiin mutta yleisesti ottaen kommunikaatio tuntui pettävän ihan totaalisesti, en jotenkin saanut mitään lauseita muodostettua. Eilen kuitenkin soittivat Adeccolta että Microsoft oli ilmottanu heille että haluisivat palkata mut ja työt alkaa näillä näkymin kahen viikon koulutuksella 12.10. Eli lokakuun puolivälistä alkaen mun (työ)elämä näyttää tältä:

Toi on varsin mukava homma, millä alottaa työura Kanadassa kun tulin tänne mm. parantamaan kielitaitoa ja tuolla jos missä tulee juteltua useiden ihmisten kanssa. Palkka on myymälätyölle ihan ok, saan täydet viikkotunnit ja työmatka tulee olemaan noin 40min. Poikkeuksena koulutus, joka järjestetään Microsoftin konttorilla, missä haastattelukin oli. Konttori sijaitsee Toronton ulkopuolella ja optimi olosuhteissa sinne pääsee julkisilla noin puolessatoista tunnissa. 

Haastattelussa käynti olikin sitten ihan oma shownsa. Menomatkan olin suunnitellut tarkkaan ja olin siellä varmuuden vuoksi jo tuntia aiemmin, tosin vietin siitä tunnista suurimman osan viereisessä Tim Hortonsissa (kanadalainen Starbucksin vastine) ettei hölmö suomalainen könötä aulassa turhan pitkään. Paluumatkan suunnittelu olikin sitten jäänyt välistä kokonaan. Olin olettanut että menen tien toiselle puolen ja hyppään bussiin, joka vie mut takasin turvallisesti Toronton kaupunginrajojen sisäpuolelle. 

Toisella puolella tietähän ei sitten ollut kuin epämääräinen Limited service -kyltti ja busseja ei siihen suuntaan näkynyt menevän lainkaan. Ajattelin sitten että ehkä juuri se mun bussi kuuluu ton Limited servicen piiriin ja kun seuraava vuoro oli puolentoista tunnin päästä niin menin sitten syömään sillä välin. Bussin oletetun ajan lähestyessä kävelin takasin pysäkille ja epäilykset oikeasta bussipysäkistä alkoi kyllä kasvaa. Kävelin sillan yli motarin toiselle puolen mutta ei sielläkään näkynyt kunnon pysäkkiä, kävelin takasin edelliselle pysäkille ja olin ihan turhautumisen partaalla.

Paluusuuntaan meneviä busseja ei näkynyt, olin keskellä jotain business parkkia, mistä onneksi kuitenkin löytyi toi kahvila ja ravintola, missä tappaa aikaa. Ohi kulki vain henkilöautoja, ei edes takseja. Taksi kotiin olisikin sitten maksanut lähemmäs 100 euroa niin sekään vaihtoehto ei ihan hirveästi houkutellut. Lopulta ajattelin että menen nyt takasin sille pysäkille, millä jäin pois koska sillä puolen ees harvakseltaan kulki busseja. Suunnitelma oli mennä vielä vähän kauemmas paikalliselle bussiasemalle, minne saakka mun päivälippu oli voimassakin, ja sitten ehkä vähän helpommin löytää paluubussi sieltä. Pysäkillä sitten olikin siinä vaiheessa vanhempi setä, joka ystävällisesti kertoi että tältä samalta pysäkiltä pääset kuule takasinkin. Setä työskenteli yhden kanadalaisen ruokakauppaketjun pääkonttorilla juusto-ostajana ja onnistui pelastamaan mun päivän. Työhaastattelusta oli jäänyt melko huono maku suuhun ja turhautuminen kotiinpääsemättömyydestä oli jo suunnaton. Lopulta siis kaksi tuntia haastattelun loppumisen jälkeen olin onnellisesti taas bussissa matkalla kohti kotia. Haastattelu itsessään kesti noin 15 minuuttia ja sitä varten olin liikkeellä 11.30 - 17.30.

Huone

Aiemmin tulikin jo postattua video asuinoloista mutta tässä vielä muutama kuva miltä mun huoneessa nyt kuukauden jälkeen näyttää.

Kuvia hämärtyvästä Torontosta

Yks ilta kun oli vähän tylsää lähdin pyörähtämään kameran kanssa kaupungilla ja tältä siellä näytti:

 

Sitä sun tätä

Torontossa menee kivasti. Aina välillä, etenkin kaupungilla liikkuessa, tulee sellanen olo että nyt oon just siellä missä pitääkin. Tykkään jutella ihmisten kanssa englantia ja muutenkin on yleisesti ottaen hyvä olla. Siihen kun vielä lisää tiedon että edellisellä työpaikalla meiän organisaatiota karsitaan 90 -> 30 työntekijään niin eipä ole tarttenut katua että tuli lähdettyä pois juuri tähän aikaan.

Viime viikolla bongasin Grouponista tarjouksen, jossa oli 10 modern jive -tanssituntia hintaan 29 dollaria niin tuli napattua sellanen diili. Torstaina kävin tunnilla ja se oli kyllä ihan parhautta. Ensin oli tunti opetusta ja sen jälkeen tunti freestylea. Tunnin piti olla ihan vaan alkeistasonen mutta aikamoiset pyöritykset opeteltiin. Jos olisi sinne mennyt ilman mitään tanssitaustaa niin olisi saattanut jo aika aikasessa vaiheessa pudota kelkasta. Nyt innolla odotan seuraavaa torstaita ja uutta tuntia.

Kavereitakin alkaa vähitellen löytyä, tässä samassa talossa mutta eri asunnoissa asuvien tyttöjen kanssa on tullut käytyä jo viihteelläkin muutamaan otteeseen. Kämppiksiä mulla on tällä hetkellä kolme. Yksi tytöistä on alunperin Senegalista mutta asunut suurimman osan elämästään Ranskassa ja nyt ollut Kanadassa lähemmäs kymmenen vuotta. Opiskelee opettajaksi ja käy töissä samalla. Toinen on ihka aito kanadalainen, joka opiskelilee musikaalinäyttelijäksi ja siitä tulee tavotteidensa kanssa ihan mieleen Glee-sarjan Rachel. Kolmas kämppis aasialaistaustanen uuskanadalainen baarimikko, joka on muuttamassa pois tän kuun lopussa. Eniten on tullu vietettyä aikaa ranskalaisen tytön kanssa, sen kautta oon tutustunu muihinkin ranskalaisiin. Ja tietenkin aina kun ranskalaisia on läsnä yli yksi, noin 70% keskusteluista käydään ranskaksi ja mä oon ihan pihalla.

Koti alkaa olla aika hyvässä kuosissa. Keittiön siivoomiseen on käyttäny aikaa jo reippaat viis tuntia kun tyhjensin jääkaapin kokonaan ja heitin vanhat ja pilaantuneet tuotteet pois. Samoin järjestin kaikki kaapit kun ne oli tosi sotkusia ja ällöttäviä. Hiiriä ei oo enää viimeseen viikkoon tai pariin näkynyt mutta kattoo kuin käy kun ulkona alkaa viiletä. Vähitellen pitäisi päättää että haluanko pysyä tässä huoneessa, jossa nyt majailen vai kiinnostaisiko vaihtaa viereiseen huoneeseen kun se ens kuussa vapautuu. Jotenkin tykkään tästä nykysestä kun tää on niin viihtysä ja tässä on pieni vaatehuone mutta toi toinen ois tilavampi ja siinä ois isompi sänky.

Työrintamalle ei kuulu mitään kovin merkittävää uutta. Pari juttua mistä saattaa tulla jotain, mutta ovat kuitenki vielä aika alkutekijöissään. Ehkä tän viikon jälkeen jo ois vähän fiksumpi sen suhteen että saako tässä vähitellen tuloja jostain.

Työntekoa ja verojenmaksua varten pitää täällä hankkia paikallinen sosiaaliturvatunnus, jonka hakeminen on sinänsä ihan helppoa. Virastokäyntiin taisi upota huimat 15 minuuttia ja numeron sai heti mukaansa, kortin ne olisi postittaneet mutta kun hakuhetkellä mulla ei vielä ollu vakituista osotetta niin valitsin vaihtoehdon että käyn hakemassa kortin sitten vähän myöhemmin virastolta. Sepä tietenkin unohtui mutta onneksi kortti vielä oli siellä odottamassa kun lopulta muistin asian. Täällä tota paikallista kelakorttia nimenomaan ei saa pitää mukana ja sitä pitäisi säilyttää turvallisessa, mielellään lukitussa paikassa.

Erillishuomiona sellanen seikka että täällä oravat on pääosin mustia. Sen lisäks oon nähnyt yhden ihan vitivalkosen oravan.

Koti!

Ei mennyt kovin kauaa edellisestä postauksesta kun selvisi että voin nyt kuitenkin jäädä tähän nykyiseen asuntoon pidemmäksi aikaa. Eli jihaa! Nyt onkin sitten olo kuin BB-talossa kun odottelen uusia asukkaita.

Enää ei siis tarvitse kytätä kaikkia vuokralle tarjottavia kimppakämppiä, se on täällä melko työlästä puuhaa. Jos ei parin tunnin sisään ole vastaamassa ilmotukseen niin yleensä voi sitten jättää kokonaan vastaamatta koska ilmoittajat saavat niin paljon vastauksia etteivät reagoi myöhempiin yhteydenottoihin enää ollenkaan. Jossain vaiheessa saatta olla taas ajankohtaista kämppien kyttäys mikäli haluan muuttaa kimppakämpästä asumaan itsekseni mutta se jää nyt vielä harkintaan.

Hirveä sisustusvimma on ollut päällä jo jonkin aikaa mutta kun ei tiennyt mihin majottuu niin ei oikeen voinut mitään hankkiakaan. Tulottomuus asettaa omat rajansa mahdollisuuksille mutta on tänne jo vähän pientä saanut puuhattua että olisi kotosampi paikka. Vielä on haussa koristetyynyjä sängylle, viherkasvi tai pari ja jotain kuvia seinille. Insinöörin ensimmäiset hankinnat kuitenki olivat jatkojohto, ledilamppu vaatehuoneeseen, roskakori ja laatikostoon organisointisysteemi.

Hyvien uutisten putki sai jatkoa kun mun Suomeen jääneestä autosta on tehty tänään kaupat eli toinen onnistuminen heti perään. Huomista odotellessa... :)

Aiemmin olin jo kerran käynyt paikallisessa Osuuspankissa yrittämässä tilin avausta mutta ei onnistunut koska silloin mulla ei vielä ollut osotetta, jota käyttää tilin avaukseen. Ja kyllä, täällä on Osuuspankki.


View Larger Map

Tänään sain sitten tiliasiat hoidettua ja nyt mulla on shekkivihko! Sen lisäksi on verkkopankki, johon kirjaudutaan pelkällä käyttäjätunnuksella ja salasanalla ilman avainlukulistaa. Verkkopankin kautta tehtävät tilisiirrot on täällä vielä aika uusi juttu ja niihin vaaditan joko vastaanottajan sähköposti tai kännykkänumero mutta ei tilinumeroa. Näin maksaminen on heidän mukaansa helppoa ja turvallista... Jos kiinnostaa lukasta aiheesta enemmän niin Osuuspankki kertoo asiasta näin.

Jotain muutakin kirjotettavaa oli vielä päivällä mielessä mutta enpä muista enää.

Toronto kuittaa

Blogissa on ollut vähän hiljaista kun mitään kovin mullistavaa ei oo tapahtunut viime aikoina. Buffalossa vierähti mukavasti puolitoista viikkoa. Täällä jotenkin ei ymmärretä kaverin luona vierailun päälle kun melkein kaikki joille olen sanonut olleeni Buffalossa toteaa että sehän on kamala ja tylsä kaupunki, mikset mennyt vaikka New Yorkiin. Buffalossa tuli arvottua Vancouverin ja Toronton välillä, päädyin Vancouveriin mutta Torontoon palattuani muutin mieleni ja päätin jäädä tänne. Buffalossa oli ihan luksusta saada nukkua muutama yö yksin huoneessa noin puolentoista kuukauden reissaamisen ja huoneenjakamisen jälkeen. Tuli myös leivottua karjalanpiirakoita, jotka onnistuivat ihan yllättävän hyvin ottaen huomioon että ennen reissua olin vain kerran tehnyt niitä kaverin kanssa ja nyt ekaa kertaa yksin.

Torontossa majotun toistaseksi paritalon puolikkaassa. Puolikas on jaettu vielä kolmeen erilliseen asuntoon, yksi kellarikerroksessa, yksi katutasossa ja tämä, missä nyt olen kattaa toisen ja kolmannen kerroksen. Tässä asunnossa on viisi makkaria, kaksi kylppäriä, keittiö ja olkkari. Täällä olisi tarkoitus asua viisi tyttöä mutta nyt on jotain paloturvallisuusselvityksiä meneillään että saako tässä asua 5 vai 3 tyyppiä. Jos 5 on ok niin jään varmaan toistaseksi tähän mutta vähän vaikuttaa siltä että ei onnistu. Oon katellut kämppiä mutta toistaseks kun ei oo kuitenkaan kiire pois tästä oon pitänyt rimaa aika korkeella ja ei oo sopivaa sattunut kohilleen. Tärkeimmät kriteerit on yleissiisti kämppä, max 3km keskustasta, vuokra max 700 cad/kk ja joko iso oma huone tai sitten pienempi huone + yhteinen olohuone. Tässä videoesittely nykysestä majapaikasta:

Töitä olen katellut netistä melko paljon mutta toistaseksi hakenut vasta muutamaa oman alan paikkaa. Tällä viikolla pitänee aktivoitua ja laittaa hakemuksia menemään ihan urakalla ja katsella samalla jotain myymälätöitä alkuun että saisin nopeasti edes vähän tuloja. Eli uusi viikko, sama virsi. Töitä pitäis saada ja kämppä löytää. Oma aktiivisuus ei oo ollu mitenkään huipussaan että vielä en ainakaan leimais Torontoa toivottomaksi tapauksesti noiden suhteen, pitää vaan tsempata.

Puoltoista viikkoa Torontoa takanapäin

Helou! Kymmenisen päivää on nyt vierähtänyt Torontossa ja kuviot on edelleen yhtä auki kun tänne tullessa, tosin elokuu on melko selvillä mutta syyskuusta ei sitten vielä mitään.

Hostellissa tuli nukuttua 8 yötä, varsin lepposa paikka ja voin kyllä suositella Planet Traveleria. Huoneet on vähän pieniä ja sängyt natisee paljon mutta muuten mainio hostelli. Aamupala (banaaneja, bageleita, muroja) kuuluu hintaan, lauantaisin on bbq-bileet kattoterassilla (ilmasia hamppareita),  lähes joka päivä jotain ohjelmaa, todella siistiä kaikkialla, ystävällinen henkilökunta, pyykinpesumahdollisuus, WLAN huoneissa ja yhteisissä tiloissa ja mukavaa porukkaa. Pelottavaa tossa oli se, että monet on kaupungissa samalla viisumilla ja asuneet hostellissa parikin kuukautta, koska eivät löydä kämppää. Myöskään töiden saanti ei kuulostanut kovin helpolta. Alkuun vähän säikähdin että eihän tän näin pitänyt mennä että jään hostelliin asumaan ja jatkamaan matkalaukusta elämistä ja että töitä teen päivän silloin tällöin. Asuntoa tai töitä ei vieläkään ole mutta itseluottamus on vähän palannut.

Alkuperäisen varauksen jatkoksi olin hostellissa vielä yhden yön mutta lauantaina sitten olikin jo täyttä ja piti etsiä muuta majoitusta. Päädyin roadtripilläkin kivaksi vaihtoehdoksi todetun Airbnb:n kautta tämmöiseen asuntoon pariksi yöksi. Airbnb:n idea on että ihmiset voivat vuokrata kodistaan ylimääräisen huoneen matkustajille. Tässä tapauksessa kyseessä oli vuodesohva olohuoneessa, joka oli vain verhoilla erotettu muusta tilasta mutta ihan ok järjestely lyhyeksi aikaa.

Loppukuun suunnitelma on lähteä tänään Buffaloon, viihtyä siellä 15. päivän hujakoille asti ja palata sitten Torontoon loppukuuksi. Mulla on alustavasti sovittuna täältä Little Italy -nimisestä kaupunginosasta yhden huoneen vuokraus. Kävin katsomassa taloa aiemmin siinä mielessä että olisi vuokrannut sieltä huoneen puoleksi vuodeksi syyskuun alusta alkaen, mutta koska en vielä tiedä jäänkö Torontoon vai lähdenkö Vancouveriin niin se järjestely ei onnistu. Ehdotin kuitenkin että jos voisin vuokrata huoneen siksi aikaa kun he etsivät pidempiaikaista vuokralaista ja se sopi.

Nyt siis seuraavan viikon parin sisään pitää päättää loppuvuoden lokaatio. Mikäli jään Torontoon niin voin elokuun loppupuolen käyttää asunnon ja töiden etsimiseen tai sitten jos lähdenkin Vancouveriin niin voin ottaa kaiken irti Torontosta. Jos tulee lähdettyä Vancouveriin niin olen vähän haaveillut kulkevani matkan junalla. Junamatka kestää kolme päivää ja maksaa enemmän kuin lento mutta kuulemma maisemat on sen arvosia. Video aiheesta näyttää maisemia ja junan sisustaa.

Nyt jälleen kerran matkalaukkua ja rinkkaa pakkaamaan ja nokka kohti Buffaloa. Adios!

Matkalla Torontoon

Muutaman päivän Washington DC:n visiitti ja 4700 kilometrin roadtrip Pohjois-Amerikan länsiranikkolla on nyt takanapäin. Kierrettyä tuli seuraavat paikat ja vähän jotain siltä väliltä: San Francisco, Pismo Beach, Los Angeles, Las Vegas, Grand Canyon, Mammoth Lakes, Yosemite, South Lake Tahoe, Portland, Seattle, Vancouver ja Whistler. Omiksi suosikeiksi noista nousi Los Angelesissa käyty Warner Brothersin studiokierros, Vegasin uskomaton ruotsinlaivafiilis, Portlandin viihtyisä kaupunki ja Whistlerin upeat maisemat. Ajoreitti meillä vaihteli motarilla paahtamisen ja mutkaisten pienten vuoristoteiden välillä ihan laidasta laitaan. Muutaman kerran piti pysähtyä kun oli peura, koira tai kissa tiellä mutta minkään kanssa ei onneksi tarttenut tehdä lähempää tuttavuutta.

Frendien kahvila WB:n studioilla

Las Vegas 

Yosemite

Portland

Whistler

Kirjotan tätä lentokoneessa (jossa on netti, mutta se maksaa erikseen, mur) ja juuri nyt mennään South Dakotan yläpuolella. Iltapäivästä noin neljän aikaan mun pitäisi löytää itteni Torontossa ja olla onnellinen viisuminhaltija. Koska Kela ei anna olla ulkomailla yli vuotta pudottamatta sosiaaliturvan piiristä (paitsi jos on lapsia tai lähetetty työntekijä tms), niin mun viisumi tulee olemaan voimassa vaan 1.7.2013 asti eli 11kk. Päätin siis että haluan varmuuden vuoksi pysyä sosiaaliturvan piirissä, eli jos ensi kesänä sitten haluan palata Suomeen, on paremmat mahdollisuudet esim. ansiosidonnaiseen mikäli töitä ei heti löyty.

Torontossa mulla on varattuna sänky viikoksi Planet Traveler nimisestä hostellista kuuden hengen huoneesta. Hostelli vaikuttaa tosi kivalta paikalta sen perusteella, mitä on oon lukenu arvosteluja ja nähnyt kuvia. Viikon aikana ois tarkotus saada hoidettua kuntoon asunto, pankkitili, kännykkäliittymä, SIN-tunnus (joku Kela-korttia vastaava), kirjastokortti, matkakortti ja ehkä käydä jo kyselemässä töitä mutta ainakin saada CV rustattua kuntoon.

Vancouverissa käydessä mua kovasti houkuteltiin myös muuttamaan sinne ja se sinänsä on ihan mielenkiintonen vaihtoehto mutta varmaan ainakin ensimmäiset 2-3kk menee Torontossa. Vancouverin kuviot selkiytynee vähitellen kun sinne mahdollisesti muuttava kaveri saa ite päätettyä muuttaako vai ei ja sitten kun mä vähän nään että miten Torontosta löytyy töitä ja kavereita.

Mulle myös tarjottiiin mahdollisuutta viettää viikko tai pari Buffalossa nyt ennen kun löydän Torontosta kämpän ja se kanssa houkuttelis kovasti. Olis kiva viettää aikaa hyvän kaverin kanssa vaikka se sitten päivät onkin töissä. Optimaalisin vaihtoehto tällä hetkellä olis siis nyt ekan viikon aikana saada Torontossa asiat hoidettua, löytää kämppä, joka vapautuisi mielellään elokuun puolivälissä, viettää pari viikkoa Buffalossa ja sitten mennä takasin Torontoon ja päästä töihin mahdollisimman pian.

Tunnelmia lentokentältä

Istun Helsinki-Vantaalla odottamassa Airbus 320-200:sta kohti ensimmäistä etappia eli Washington DC:tä (Frankfurtissa tosin välilasku). Viime yönä tuli nukuttua vajaat neljä tuntia niin lennot menee varmaankin aika pitkälti torkkuessa. Varmuuden vuoks kuitenkin läppäriltä löytyy Gossip Girliä yks tuotantokausi, repusta kaks kirjaa ja iPodissa musiikkia parin päivän verran. Pakattua tuli hissukseen koko sunnuntai ja lopputulos oli 23,2kg ruumaan ja ehkä noin 10kg käsimatkatavarana, onneks jälkimmäistä ei punnittu. Washingtonissa on tällä hetkellä joku ukkosmyrsky meneillään, pari päivää sitten oli ollut aika rajunakin. Lämpötilat huojuu 35 ja 40 asteen välillä.

Roadtrip tuli nyt suunniteltua etukäteen kokonaan majapaikkojen suhteen ja reitti on seuraava: San Francisco - Los Angeles - Las Vegas - Grand Canyon - Yosemite - Lake Tahoe - Portland - Seattle - Vancouver. Suorinta reittiä kilometrejä tulisi 3500 eli käytännössä varmaan joku nelisen tuhatta.

27.7. on lento Torontoon, missä mulla ei vieläkään oo työpaikkaa tai asuntoa mutta eiköhän ne saa sumplittua sitten siellä. Ajattelin nyt seuraavat neljä viikkoa ottaa ihan loman kannalta ja tutustua uuteen arkeen sitten elokuussa.

Fiilikset on olleet yllättävän neutraalit, välillä vähän ahdistanu että onko tässä mitään järkeä mutta sekin on ollut aika hetkellistä.

Valmistelut etenee

Huhhei, jotain uutisia sentään. Viime postauksen jälkeen edenneet asiat:

• kämpän tarjous hyväksytty
• USA:n rikosrekisteriote saatu FBI:lta (tänään, jej!)
• töistä irtisanouduttu
• melko ex tempore -reissu Etelä-Ranskaan kesäkuun alkuun vajaaksi pariks viikkoa
• Kanadan viisumihakemuspaketti lähes valmis
• puhelinhaastattelukutsu Saksassa olevaa työpaikkaa varten

Mistä tähän oikeen tollanen Saksa tuli mukaan kuvioihin? Keväällä joskus hain videoeditoijan hommaa enkä yllättäen enää muistanu koko asiaa ja nyt sitten pamahti mailia että eivät saaneet puhelimitse yhteyttä mutta että haluisivat haastella mua. Maili tietenkin saksaks vaikka muistaakseni oon hakemuksessa maininnu että en pysty järkevästi kommunikoimaan sillä kielellä kun ei oo tullu opiskelujen jälkeen käytettyä ja CV:ssäkin lukee että German - Basics. Pitää nyt kysellä että oisko mahdollista käydä haastattelu enkuks vai unohdetaanko koko homma suorilta. Kansainvälinen firma kuitenkin kyseessä niin jotain toivoa pärjätä englannilla. Mikäli tosta hommasta jotain tulisi niin sittenhän tää menee varsin vaikeeks että haluuko lähteä ehkä vähän vähemmän mielenkiintoseen maahan, jossa ois valmiiks työpaikka vai mielenkiintosempaan paikkaan ilman töitä.

Tän hetkiset työt loppuu virallisesti 30.6. mutta käytännössä mulle tulee näillä näkymin 7 työpäivää kesäkuulle eli toukokuussa pitäis saada vietyä hommat sille mallille että muiden on helppo jatkaa siitä. Ranskan reissun takia kämpän tyhjennys siirtyy kesäkuun puolivälistä kesäkuun alkuun eli sen suhteen tulee aika hoppu vaikka ei suuri asunto olekaan. Isommat huonekalut oon jo selvitelly mutta yhtenä kämpän myyntivalttina käytetty paljon kaappitilaa = paljon tyhjennettäviä kaappeja, joten pitää varmaan ottaa missioksi vähintään kaks hyllyä per päivä tyhjäks.

Heinäkuu on vielä ihan auki, vaihtoehdot tällä hetkellä on joko jäädä nauttimaan Suomen kesästä, lähteä 6 viikon roadtripille jenkkeihin tai lähteä Kanadaan(/Saksaan). Ajattelin lykätä tän päättämistä siihen asti kunnes kämpästä on kaupat tehty ja se asia varmistunut. Sitten kun ton saa päätettyä niin voiskin alkaa myydä autoa (ellei sitten jää kesäksi Suomeen).

Vielä on aika epävarma fiilis lähinnä siks kun kauppoja ei oo tehty, viisumia Kanadaan/työpaikkaa Saksassa ei vielä ole eikä mitään lentolippujakaan. Jotenkin sitä kuvittelee että kun seuraava etappi (prosessin alotus/kämpän myynti/kauppojen teko/lentolippujen osto/lähtö jne) niin sitten on paljon itsevarmempi olo mutta sitä fiilistä saanee odottaa vielä puoli vuotta että kaikki jutut on selvinny. Ja siinäkin vaiheessa voi sitten alkaa pohtia että mitäs seuraavaksi.

Maailmalle

Lähtemistä, uusia haasteita, erilaisia tapoja elää, taaksejääneitä kavereita, uusia tuttavuuksia. Visiona on viettää ainakin vuosi ulkomailla, jossain vaiheessa vuotta sitten kehittynee suunnitelma että mitä sen jälkeen. Suomessa ei ole mitään erityistä vikaa miksi haluaisin pois täältä, Suomen ulkopuolella on vaan niin paljon muuta nähtävää ja koettavaa. Tällä hetkellä näyttää siltä että loppukesästä olisi lähtö Kanadaan, tarkemmin ottaen Torontoon. Aika monta muttaa vaan on vielä ennen kuin pääsee mihinkään lähtemään.

Suurimpana potentiaalisena hidasteena on tällä hetkellä asunto. Kämppä on myynnissä nyt toista viikkoa ja malttamattomana odotan soittoa välittäjältä että olis löytyny kiinnostunut ostaja. Ekassa näytössä oli kolme kävijää, eilen toisessa ei käynyt ketään. Plan B on myymisen sijaan pistää tää vuokralle mutta syistä A, B ja C myisin mieluummin pois.

Kanadaan on tarkoitus mennä Working Holiday (International Experience) -viisumilla. Suomella ja Kanadalla ei sitä sopimusta ole mutta Ruotsissa oleva Kanadan suurlähetystö on niin kiva että ne myöntää noita viisumeita myös suomalaisille. Mainintaa tosta asiasta ei tietenkään löydy nettisivuilta mutta the Internet on kertonu että sillä viisumilla on suomalaisia lähtenyt Kanadaan ja suurlähetystö asian vahvisti mailitse. Viisumin saaminen sinänsä ei kestä kauaa, noin puoltoista viikkoa, mutta hakemusta varten tarttee rikosrekisteriotteen kaikista maista, joissa on asunut vähintään 6kk täytettyään 18v. Eli joudun asioimaan FBI:n kanssa. Heillä otteen käsittelyaika on 8 viikkoa, pyynnön lähetin kuukausi sitten ja viikko sitten luottokunta ilmotti sulkeneensa mun kortin väliaikasesti koska FBI halusi laskuttaa sitä. Sinänsä positiivista että asia ilmeisesti etenee mutta aiheuttikohan velotuksen hidastuminen sen että mun hakemus meni pinon pohjalle...  Nyt siis välittäjän soiton lisäksi odotan kuumeisesti aina töistä kotiinpääsyä että olisko posti tuonut mulle kirjeen.

Viime päivien huolenaihe on ollut Kela, sosiaaliturva ja matkavakuutukset. Kaikki on kohtuullisen yksinkertaista jos on maailmalla max 365 päivää putkeen mutta jos menee yhtään sen yli niin johan menee vaikeaks: Kela pudottaa pois sosiaaliturvan piiristä ja sitä myötä ei saa enää suomalaista matkavakuutusta. Maailmalta matkavakuutuksia saa ilman sosiaaliturvaa kunhan asuu vakituisesti jossain muussa kuin kohdemaassa ja nyt on pää pyörällä että kuka sen vakituisen asumisen päättää. Ei taida riittää että ite sanon asuvani vakituisesti Suomessa, kuhan nyt haluisin reissata reilun vuoden. Se vuoden ylittyminen siis mun kohdalta tulisi siitä että haluisin ensin roadtripata vajaat pari kuukautta jenkeissä ja sen jälkeen jäädä sinne kansallispuistoihin vapaaehtoistyöntekijäks kolmeks kuukaudeks (yhteismitta yli 90 päivää eli pääsis asioimaan myös USA:n suurlähetystön kanssa viisumia anellen). Noiden ensimmäisen viiden kuukauden aikana en Kelan mukaan enää olisi sosiaaliturvan piirissä vaan pysyvästi ulkomaille muuttanut mutta en kai mä sinä aikana voi olla Kanadassa tai USA:ssakaan vakituisesti asuva. Mun päähän ei jotenkin mahdu että jos oon ensin 5kk ulkomailla, sitten 2 viikkoa Suomessa ja 12kk ulkomailla niin oon paaaaljon parempi suomalainen kun että jos oisin 17kk ulkomailla.

Joka tapauksessa kaikki nyt riippuu asunnosta, heti kun on selvillä että millon tästä pääsee eroon niin voi alkaa tarkentaa suunnitelmia, miettiä lähtöpäiviä ja ostella lentolippuja. Siihen saakka fiilikset aaltoilee tavattoman innostuneen ja täysin turhautuneen välillä. Kauppapäivän sopimisen jälkeen voikin alottaa "Mitä?! En kai mä oikeesti oo lähössä? Mitä jos, jos ja jos?" -pohdinnat.