Lähtemistä, uusia haasteita, erilaisia tapoja elää, taaksejääneitä kavereita, uusia tuttavuuksia. Visiona on viettää ainakin vuosi ulkomailla, jossain vaiheessa vuotta sitten kehittynee suunnitelma että mitä sen jälkeen. Suomessa ei ole mitään erityistä vikaa miksi haluaisin pois täältä, Suomen ulkopuolella on vaan niin paljon muuta nähtävää ja koettavaa. Tällä hetkellä näyttää siltä että loppukesästä olisi lähtö Kanadaan, tarkemmin ottaen Torontoon. Aika monta muttaa vaan on vielä ennen kuin pääsee mihinkään lähtemään.
Suurimpana potentiaalisena hidasteena on tällä hetkellä asunto. Kämppä on myynnissä nyt toista viikkoa ja malttamattomana odotan soittoa välittäjältä että olis löytyny kiinnostunut ostaja. Ekassa näytössä oli kolme kävijää, eilen toisessa ei käynyt ketään. Plan B on myymisen sijaan pistää tää vuokralle mutta syistä A, B ja C myisin mieluummin pois.
Kanadaan on tarkoitus mennä Working Holiday (International Experience) -viisumilla. Suomella ja Kanadalla ei sitä sopimusta ole mutta Ruotsissa oleva Kanadan suurlähetystö on niin kiva että ne myöntää noita viisumeita myös suomalaisille. Mainintaa tosta asiasta ei tietenkään löydy nettisivuilta mutta the Internet on kertonu että sillä viisumilla on suomalaisia lähtenyt Kanadaan ja suurlähetystö asian vahvisti mailitse. Viisumin saaminen sinänsä ei kestä kauaa, noin puoltoista viikkoa, mutta hakemusta varten tarttee rikosrekisteriotteen kaikista maista, joissa on asunut vähintään 6kk täytettyään 18v. Eli joudun asioimaan FBI:n kanssa. Heillä otteen käsittelyaika on 8 viikkoa, pyynnön lähetin kuukausi sitten ja viikko sitten luottokunta ilmotti sulkeneensa mun kortin väliaikasesti koska FBI halusi laskuttaa sitä. Sinänsä positiivista että asia ilmeisesti etenee mutta aiheuttikohan velotuksen hidastuminen sen että mun hakemus meni pinon pohjalle... Nyt siis välittäjän soiton lisäksi odotan kuumeisesti aina töistä kotiinpääsyä että olisko posti tuonut mulle kirjeen.
Viime päivien huolenaihe on ollut Kela, sosiaaliturva ja matkavakuutukset. Kaikki on kohtuullisen yksinkertaista jos on maailmalla max 365 päivää putkeen mutta jos menee yhtään sen yli niin johan menee vaikeaks: Kela pudottaa pois sosiaaliturvan piiristä ja sitä myötä ei saa enää suomalaista matkavakuutusta. Maailmalta matkavakuutuksia saa ilman sosiaaliturvaa kunhan asuu vakituisesti jossain muussa kuin kohdemaassa ja nyt on pää pyörällä että kuka sen vakituisen asumisen päättää. Ei taida riittää että ite sanon asuvani vakituisesti Suomessa, kuhan nyt haluisin reissata reilun vuoden. Se vuoden ylittyminen siis mun kohdalta tulisi siitä että haluisin ensin roadtripata vajaat pari kuukautta jenkeissä ja sen jälkeen jäädä sinne kansallispuistoihin vapaaehtoistyöntekijäks kolmeks kuukaudeks (yhteismitta yli 90 päivää eli pääsis asioimaan myös USA:n suurlähetystön kanssa viisumia anellen). Noiden ensimmäisen viiden kuukauden aikana en Kelan mukaan enää olisi sosiaaliturvan piirissä vaan pysyvästi ulkomaille muuttanut mutta en kai mä sinä aikana voi olla Kanadassa tai USA:ssakaan vakituisesti asuva. Mun päähän ei jotenkin mahdu että jos oon ensin 5kk ulkomailla, sitten 2 viikkoa Suomessa ja 12kk ulkomailla niin oon paaaaljon parempi suomalainen kun että jos oisin 17kk ulkomailla.
Joka tapauksessa kaikki nyt riippuu asunnosta, heti kun on selvillä että millon tästä pääsee eroon niin voi alkaa tarkentaa suunnitelmia, miettiä lähtöpäiviä ja ostella lentolippuja. Siihen saakka fiilikset aaltoilee tavattoman innostuneen ja täysin turhautuneen välillä. Kauppapäivän sopimisen jälkeen voikin alottaa "Mitä?! En kai mä oikeesti oo lähössä? Mitä jos, jos ja jos?" -pohdinnat.
