Töitä!

Pari viikkoa sitten kävin Adeccon avoimien ovien päivässä kyselemässä olisiko heillä mulle töitä. Kertoivat että Microsoft hakee pian avattavaan myymälään myyjiä ja välittävät mun CV:n eteenpäin. Muutama päivä tapaamisen jälkeen piti vielä lähettää muodollinen sähköposti että saavat välittää CV:n ja sen jälkeen tuli Microsoftilta viissivunen soppari oikeuksista jne. Tämä siis piti allekirjoittaa ennen kuin haastattelusta oli edes sovittu. Sitten tulikin kutsu haastatteluun, jossa kävin keskiviikkona ja tuntui että se meni ihan penkin alle. Osasin vastata tuotekysymyksiin mutta yleisesti ottaen kommunikaatio tuntui pettävän ihan totaalisesti, en jotenkin saanut mitään lauseita muodostettua. Eilen kuitenkin soittivat Adeccolta että Microsoft oli ilmottanu heille että haluisivat palkata mut ja työt alkaa näillä näkymin kahen viikon koulutuksella 12.10. Eli lokakuun puolivälistä alkaen mun (työ)elämä näyttää tältä:

Toi on varsin mukava homma, millä alottaa työura Kanadassa kun tulin tänne mm. parantamaan kielitaitoa ja tuolla jos missä tulee juteltua useiden ihmisten kanssa. Palkka on myymälätyölle ihan ok, saan täydet viikkotunnit ja työmatka tulee olemaan noin 40min. Poikkeuksena koulutus, joka järjestetään Microsoftin konttorilla, missä haastattelukin oli. Konttori sijaitsee Toronton ulkopuolella ja optimi olosuhteissa sinne pääsee julkisilla noin puolessatoista tunnissa. 

Haastattelussa käynti olikin sitten ihan oma shownsa. Menomatkan olin suunnitellut tarkkaan ja olin siellä varmuuden vuoksi jo tuntia aiemmin, tosin vietin siitä tunnista suurimman osan viereisessä Tim Hortonsissa (kanadalainen Starbucksin vastine) ettei hölmö suomalainen könötä aulassa turhan pitkään. Paluumatkan suunnittelu olikin sitten jäänyt välistä kokonaan. Olin olettanut että menen tien toiselle puolen ja hyppään bussiin, joka vie mut takasin turvallisesti Toronton kaupunginrajojen sisäpuolelle. 

Toisella puolella tietähän ei sitten ollut kuin epämääräinen Limited service -kyltti ja busseja ei siihen suuntaan näkynyt menevän lainkaan. Ajattelin sitten että ehkä juuri se mun bussi kuuluu ton Limited servicen piiriin ja kun seuraava vuoro oli puolentoista tunnin päästä niin menin sitten syömään sillä välin. Bussin oletetun ajan lähestyessä kävelin takasin pysäkille ja epäilykset oikeasta bussipysäkistä alkoi kyllä kasvaa. Kävelin sillan yli motarin toiselle puolen mutta ei sielläkään näkynyt kunnon pysäkkiä, kävelin takasin edelliselle pysäkille ja olin ihan turhautumisen partaalla.

Paluusuuntaan meneviä busseja ei näkynyt, olin keskellä jotain business parkkia, mistä onneksi kuitenkin löytyi toi kahvila ja ravintola, missä tappaa aikaa. Ohi kulki vain henkilöautoja, ei edes takseja. Taksi kotiin olisikin sitten maksanut lähemmäs 100 euroa niin sekään vaihtoehto ei ihan hirveästi houkutellut. Lopulta ajattelin että menen nyt takasin sille pysäkille, millä jäin pois koska sillä puolen ees harvakseltaan kulki busseja. Suunnitelma oli mennä vielä vähän kauemmas paikalliselle bussiasemalle, minne saakka mun päivälippu oli voimassakin, ja sitten ehkä vähän helpommin löytää paluubussi sieltä. Pysäkillä sitten olikin siinä vaiheessa vanhempi setä, joka ystävällisesti kertoi että tältä samalta pysäkiltä pääset kuule takasinkin. Setä työskenteli yhden kanadalaisen ruokakauppaketjun pääkonttorilla juusto-ostajana ja onnistui pelastamaan mun päivän. Työhaastattelusta oli jäänyt melko huono maku suuhun ja turhautuminen kotiinpääsemättömyydestä oli jo suunnaton. Lopulta siis kaksi tuntia haastattelun loppumisen jälkeen olin onnellisesti taas bussissa matkalla kohti kotia. Haastattelu itsessään kesti noin 15 minuuttia ja sitä varten olin liikkeellä 11.30 - 17.30.

Huone

Aiemmin tulikin jo postattua video asuinoloista mutta tässä vielä muutama kuva miltä mun huoneessa nyt kuukauden jälkeen näyttää.

Kuvia hämärtyvästä Torontosta

Yks ilta kun oli vähän tylsää lähdin pyörähtämään kameran kanssa kaupungilla ja tältä siellä näytti:

 

Sitä sun tätä

Torontossa menee kivasti. Aina välillä, etenkin kaupungilla liikkuessa, tulee sellanen olo että nyt oon just siellä missä pitääkin. Tykkään jutella ihmisten kanssa englantia ja muutenkin on yleisesti ottaen hyvä olla. Siihen kun vielä lisää tiedon että edellisellä työpaikalla meiän organisaatiota karsitaan 90 -> 30 työntekijään niin eipä ole tarttenut katua että tuli lähdettyä pois juuri tähän aikaan.

Viime viikolla bongasin Grouponista tarjouksen, jossa oli 10 modern jive -tanssituntia hintaan 29 dollaria niin tuli napattua sellanen diili. Torstaina kävin tunnilla ja se oli kyllä ihan parhautta. Ensin oli tunti opetusta ja sen jälkeen tunti freestylea. Tunnin piti olla ihan vaan alkeistasonen mutta aikamoiset pyöritykset opeteltiin. Jos olisi sinne mennyt ilman mitään tanssitaustaa niin olisi saattanut jo aika aikasessa vaiheessa pudota kelkasta. Nyt innolla odotan seuraavaa torstaita ja uutta tuntia.

Kavereitakin alkaa vähitellen löytyä, tässä samassa talossa mutta eri asunnoissa asuvien tyttöjen kanssa on tullut käytyä jo viihteelläkin muutamaan otteeseen. Kämppiksiä mulla on tällä hetkellä kolme. Yksi tytöistä on alunperin Senegalista mutta asunut suurimman osan elämästään Ranskassa ja nyt ollut Kanadassa lähemmäs kymmenen vuotta. Opiskelee opettajaksi ja käy töissä samalla. Toinen on ihka aito kanadalainen, joka opiskelilee musikaalinäyttelijäksi ja siitä tulee tavotteidensa kanssa ihan mieleen Glee-sarjan Rachel. Kolmas kämppis aasialaistaustanen uuskanadalainen baarimikko, joka on muuttamassa pois tän kuun lopussa. Eniten on tullu vietettyä aikaa ranskalaisen tytön kanssa, sen kautta oon tutustunu muihinkin ranskalaisiin. Ja tietenkin aina kun ranskalaisia on läsnä yli yksi, noin 70% keskusteluista käydään ranskaksi ja mä oon ihan pihalla.

Koti alkaa olla aika hyvässä kuosissa. Keittiön siivoomiseen on käyttäny aikaa jo reippaat viis tuntia kun tyhjensin jääkaapin kokonaan ja heitin vanhat ja pilaantuneet tuotteet pois. Samoin järjestin kaikki kaapit kun ne oli tosi sotkusia ja ällöttäviä. Hiiriä ei oo enää viimeseen viikkoon tai pariin näkynyt mutta kattoo kuin käy kun ulkona alkaa viiletä. Vähitellen pitäisi päättää että haluanko pysyä tässä huoneessa, jossa nyt majailen vai kiinnostaisiko vaihtaa viereiseen huoneeseen kun se ens kuussa vapautuu. Jotenkin tykkään tästä nykysestä kun tää on niin viihtysä ja tässä on pieni vaatehuone mutta toi toinen ois tilavampi ja siinä ois isompi sänky.

Työrintamalle ei kuulu mitään kovin merkittävää uutta. Pari juttua mistä saattaa tulla jotain, mutta ovat kuitenki vielä aika alkutekijöissään. Ehkä tän viikon jälkeen jo ois vähän fiksumpi sen suhteen että saako tässä vähitellen tuloja jostain.

Työntekoa ja verojenmaksua varten pitää täällä hankkia paikallinen sosiaaliturvatunnus, jonka hakeminen on sinänsä ihan helppoa. Virastokäyntiin taisi upota huimat 15 minuuttia ja numeron sai heti mukaansa, kortin ne olisi postittaneet mutta kun hakuhetkellä mulla ei vielä ollu vakituista osotetta niin valitsin vaihtoehdon että käyn hakemassa kortin sitten vähän myöhemmin virastolta. Sepä tietenkin unohtui mutta onneksi kortti vielä oli siellä odottamassa kun lopulta muistin asian. Täällä tota paikallista kelakorttia nimenomaan ei saa pitää mukana ja sitä pitäisi säilyttää turvallisessa, mielellään lukitussa paikassa.

Erillishuomiona sellanen seikka että täällä oravat on pääosin mustia. Sen lisäks oon nähnyt yhden ihan vitivalkosen oravan.