Töitä!

Pari viikkoa sitten kävin Adeccon avoimien ovien päivässä kyselemässä olisiko heillä mulle töitä. Kertoivat että Microsoft hakee pian avattavaan myymälään myyjiä ja välittävät mun CV:n eteenpäin. Muutama päivä tapaamisen jälkeen piti vielä lähettää muodollinen sähköposti että saavat välittää CV:n ja sen jälkeen tuli Microsoftilta viissivunen soppari oikeuksista jne. Tämä siis piti allekirjoittaa ennen kuin haastattelusta oli edes sovittu. Sitten tulikin kutsu haastatteluun, jossa kävin keskiviikkona ja tuntui että se meni ihan penkin alle. Osasin vastata tuotekysymyksiin mutta yleisesti ottaen kommunikaatio tuntui pettävän ihan totaalisesti, en jotenkin saanut mitään lauseita muodostettua. Eilen kuitenkin soittivat Adeccolta että Microsoft oli ilmottanu heille että haluisivat palkata mut ja työt alkaa näillä näkymin kahen viikon koulutuksella 12.10. Eli lokakuun puolivälistä alkaen mun (työ)elämä näyttää tältä:

Toi on varsin mukava homma, millä alottaa työura Kanadassa kun tulin tänne mm. parantamaan kielitaitoa ja tuolla jos missä tulee juteltua useiden ihmisten kanssa. Palkka on myymälätyölle ihan ok, saan täydet viikkotunnit ja työmatka tulee olemaan noin 40min. Poikkeuksena koulutus, joka järjestetään Microsoftin konttorilla, missä haastattelukin oli. Konttori sijaitsee Toronton ulkopuolella ja optimi olosuhteissa sinne pääsee julkisilla noin puolessatoista tunnissa. 

Haastattelussa käynti olikin sitten ihan oma shownsa. Menomatkan olin suunnitellut tarkkaan ja olin siellä varmuuden vuoksi jo tuntia aiemmin, tosin vietin siitä tunnista suurimman osan viereisessä Tim Hortonsissa (kanadalainen Starbucksin vastine) ettei hölmö suomalainen könötä aulassa turhan pitkään. Paluumatkan suunnittelu olikin sitten jäänyt välistä kokonaan. Olin olettanut että menen tien toiselle puolen ja hyppään bussiin, joka vie mut takasin turvallisesti Toronton kaupunginrajojen sisäpuolelle. 

Toisella puolella tietähän ei sitten ollut kuin epämääräinen Limited service -kyltti ja busseja ei siihen suuntaan näkynyt menevän lainkaan. Ajattelin sitten että ehkä juuri se mun bussi kuuluu ton Limited servicen piiriin ja kun seuraava vuoro oli puolentoista tunnin päästä niin menin sitten syömään sillä välin. Bussin oletetun ajan lähestyessä kävelin takasin pysäkille ja epäilykset oikeasta bussipysäkistä alkoi kyllä kasvaa. Kävelin sillan yli motarin toiselle puolen mutta ei sielläkään näkynyt kunnon pysäkkiä, kävelin takasin edelliselle pysäkille ja olin ihan turhautumisen partaalla.

Paluusuuntaan meneviä busseja ei näkynyt, olin keskellä jotain business parkkia, mistä onneksi kuitenkin löytyi toi kahvila ja ravintola, missä tappaa aikaa. Ohi kulki vain henkilöautoja, ei edes takseja. Taksi kotiin olisikin sitten maksanut lähemmäs 100 euroa niin sekään vaihtoehto ei ihan hirveästi houkutellut. Lopulta ajattelin että menen nyt takasin sille pysäkille, millä jäin pois koska sillä puolen ees harvakseltaan kulki busseja. Suunnitelma oli mennä vielä vähän kauemmas paikalliselle bussiasemalle, minne saakka mun päivälippu oli voimassakin, ja sitten ehkä vähän helpommin löytää paluubussi sieltä. Pysäkillä sitten olikin siinä vaiheessa vanhempi setä, joka ystävällisesti kertoi että tältä samalta pysäkiltä pääset kuule takasinkin. Setä työskenteli yhden kanadalaisen ruokakauppaketjun pääkonttorilla juusto-ostajana ja onnistui pelastamaan mun päivän. Työhaastattelusta oli jäänyt melko huono maku suuhun ja turhautuminen kotiinpääsemättömyydestä oli jo suunnaton. Lopulta siis kaksi tuntia haastattelun loppumisen jälkeen olin onnellisesti taas bussissa matkalla kohti kotia. Haastattelu itsessään kesti noin 15 minuuttia ja sitä varten olin liikkeellä 11.30 - 17.30.