Tänään 26.1. tulee täyteen 6kk Kanadan työluvan myöntämisestä, nopeasti se aika menee. Vuosi sitten tähän aikaan en vielä edes tiennyt haluavani lähteä Kanadaan. Mulla oli vakituinen työpaikka, oma asunto ja auto; tällä hetkellä työsoppari on voimassa seuraavat puolitoista kuukautta, asun neljän kämppiksen kanssa ja liikun julkisilla. Kaikki on kuitenkin ollut sen arvosta, niin paljon on tullut nähtyä ja koettua.
Jo lähes kymmenen vuoden takaiseen au pair -vuoteen verrattuna nyt oon ollut onnekas ja onnistunut tutustumaan paikallisiin. Ei sillä etteikö näillä kaikilla olisi viimeistään parin kolmen sukupolven takaa eurooppalaista, aasialaista tai etelä-amerikkalaista verta mutta työkavereista suurin osa on itse kuitenkin viettänyt koko elämänsä Kanadassa. Au pair -vuoden aikana tuli tutustuttua hyvin moniin kulttuureihin ja sekin on antoisaa mutta kielitaidon kehittymisen ja täkäläiseen kulttuurin tutustumisen kannalta paikalliset kaverit on kovin kivoja.
Töissä mulla oli tänään lyhyehkö kehityskeskustelu myymäläpäällikön kanssa ja vaikutti ihan lupaavalta. Seuraava kuukausi kertonee että jääkö pelkäksi puheeksi vai olisiko firmassa oikeasti tarjolla jotain paremmin omaa koulutusta vastaavaa puuhaa.
Huomenna on töiden jälkeen luvassa illanviettoa puolivuotisen kunniaksi. En tiiä vielä tarkemmin mitä on ohjelmassa, kyseessä on ainakin osittain ylläribileet, joista mun ei kuuluisi tietää mutta yksi kaveri lipsautti että ei vissiin olla ihan vaan kolmistaan menossa syömään.
Eikö vain aika mene nopeasti! Mutta kuulostaa lupaavalta, jos saisit oman alan hommiakin..:) Laitoin sulle vähän haastetta tulemaan, jos innostut vastaileen :)
VastaaPoistahttp://annikamaailmalla.blogspot.ca/2013/01/kysymyksia-ja-vastauksia.html