Pankkeilua

Aiemmin mainitsinkin että oli toivottu kirjotusta täkäläisestä pankkikulttuurista. Tällä hetkellä aiheeseen täysin turhautuneena olen valmis vihdoin kirjottelemaan aiheesta. Maksuliikenne täällä tuntuu olevan vielä melkosen historiallisessa tilassa: shekit on edelleen käytössä ja verkkopankit melko alkeellisella tasolla.

Shekkejä ei käytetä enää kovin monissa tilanteissa mutta esim. vuokran maksamiseen ne on ihan ehdottomia. Vuokran suhteen on joillain käytäntönä myös periä esim puolen vuoden tai kokonaisen seuraavan vuoden vuokrashekit kerralla etukäteen päivättynä aina kullekin kuukaudelle. Tietenkin siinä välttyy jokakuiselta muistamiselta mutta kuitenkin itseä kovin vieroksuttaa ajatus. Shekeissä itseä ärsyttää lähinnä se että a) numerot pitää kirjoittaa auki (two thousand and six hundred and fifty seven dollars) b) rahasumma lähtee tililtä vasta kun shekin vastaanottanut taho jaksaa viedä sen omaan pankkiinsa.

Vuokran lisäksi olen shekkejä tarvinnut kahteen muuhun tapaukseen. Ensimmäisen kerran kun kämppis oli tilannut netistä kengät USA:n puolelta ja piti maksaa verot shekillä kuljetusfirmalle ja kämppiksen oman shekkivihon kanssa oli jotain hämminkiä. Toisen kerran tarvitsin shekkiä työnantajalleni, jotta voivat maksaa palkan suoraan tilille. Sen sijaan että kertoisin niille vaan nimen ja tilinumeron, piti niiden saada shekki, jossa kaikki avoimet kentät on yliviivattu ja päälle kirjoitettu isolla VOID.

Tän päivän murheenkryyni oli sitten verkkopankki. Ensimmäiset puoli vuotta hujahti näppärästi ilman mitään laskuja mutta pari viikkoa sitten menin vaihtamaan prepaid-kännykkäliittymän oikeaan puhelinliittymään paremman kattavuuden ja luotettavuuden takia. Siitä sitten seurasi ensimmäinen lasku, jonka jostain syystä kuvittelin voivani helposti maksaa verkkopankissa.

Selasin laskua edestakas, luin operaattorin verkkopalvelun maksuohjeita ja mistään ei oikein käynyt ilmi että miten laskun oikeasti voi maksaa netissä. Suositelluin tapa tuntuu olevan käyttää luottokorttia laskun maksamiseen mutta koska mun Visa on Suomesta, ei sillä voi maksaa, koska kortin osote ei täsmää liittymän osotteeseen. Muut listatut vaihtoehdot oli lähettää shekki postissa (oikeesti hei?!) tai sitten käydä maksamassa lasku pankissa. Lopulta löysin pienen sivumaininnan että joo, voithan sä tän maksaa nettipankissakin.

Seuraavaksi sitten kahlasin samat materiaalit uudestaan läpi että josko löytyisi tilinumero, jolle rahaa siirtää ja tietty viitenumerokin varmaan olisi tarpeen. Eipä näkynyt. Sitten lähestyin asiaa verkkopankin puolelta, missä nähtävästi pitää ensiksi lisätä maksunsaaja. Saajan tilinumeroa ei kysytä vaan haetaan vaan nimellä ja sieltähän se löytyi sitten operaattorikin. Seuraavaksi kysyttiin Account numberia ja se oli vähän mysteeri että halutaanko siinä mun tilinumero, jolta maksetaan valitulle saajalle, mun operaattorin account number, joka on mun puhelinnumero vai mun asiakkuusnumero. Arvoin kenttään viimeisen vaihtoehdon, jonka jälkeen järjestelmä ystävällisesti ilmoitti että kiitos näkemiin, palataan asiaan seuraavana pankkipäivänä.

Nyt sitten jännityksellä odotan huomista että pääsenkö maksamaan laskun netissä vai joutuuko tässä oikeasti lähtemään pankkiin hoitamaan asiaa. Eräpäivä on 25.2. eli hetki on vielä aikaa mutta postitusvaihtoehdolla maksulle pitää varata aikaa kaksi viikkoa, henk koht pankkivisiitillä riittää kun on vaan viikon etuajassa.

Mainittakoon vielä että verkkopankkiin kirjaudutaan pelkällä käyttäjätunnuksella ja salasanalla ilman avainlukulistaa.

Oon myös miettinyt paikallisen luottokortin hankkimista ihan vaan luottotietojen kerryttämiseksi mutta tässä vaiheessa vuotta alkaa ehkä olla vähän myöhäistä. Täällä lähtökohtana on että henkilöllä ei ole luottotietoja ollenkaan vaan ne pitää ansaita. Tän takia myös esim puhelinliittymän avaaminen on hankalaa mutta omalla kohdalla onneksi oli sopivia työsuhde-etuja. Mun liittymässä kuitenkin on rajotus että se suljetaan mikäli mun lasku on yli 200 dollaria ja mä en voi käyttää puhelinta ulkomailla.

Ihan oikeaa luottokorttiakaan mun on turha haaveilla saavani, käytännössä mun pitää maksaa luottorajan verran oleva vakuusmaksu. Eli jos haluan 500 dollarin luottorajan niin mun pitää maksaa pankille siitä ilosta 500 dollaria ja jotenkin mun päässä toi muuttuu tavalliseksi pankkikortiksi sillon mutta jostain syystä se täällä kuitenkin on luottokortti. Vakuudellista luottokorttia tunnollisesti käyttämällä voi kuitenkin kerryttää luottotietojaan ja sitten ehkä joskus tulevaisuudessa voi saada ihka oikean luottokortin.

Tulevaisuus sitten onkin ollut viime aikojen kuuma peruna. Suomesta kysellään että kai mä tuun takasin ja täällä arvotaan että kenen kanssa mun pitää mennä naimisiin että voin jäädä. Kuukauden päästä katkolla oleva työsopparikaan ei varsinaisesti helpota. Mutta vähitellen tulee kevät ja kaikki on kivaa ja ei tartte stressata :) Eiköhän kuviot järjesty hyvin tai todella hyvin joka tapauksessa.